Helsingin edustalla sijaitseva Viaporin linnoitus (nykyinen Suomenlinna) antautui venäläisille taistelutta kaksi ja puoli kuukautta Suomen sodan syttymisen jälkeen vuonna 1808. Linnoituksen komendantti Carl Olof Cronstedt ilmoitti antautumisen syyksi ruudin vähyyden. Aikalaiset pitivät Cronstedtia petturina, sillä linnoitus oli Euroopan uudenaikaisimpia ja se oli varustettu kestämään pitkää piiritystä. Mikä oli antautumisen todellinen syy?
Ruotsalaiset olivat laatineet puolustussuunnitelman venäläisten talvihyökkäyksen varalta vuoden 1807 lopulla. Koska Suomessa ei ollut riittävästi sotilaita vihollisen torjumiseksi, tuli maassa olevien joukkojen perääntyä, viivytystaisteluja käyden, kohti Pohjanmaata. Keväällä, jäiden lähdettyä, Ruotsista saataisiin apujoukkoja ja venäläiset voitaisiin ajaa maasta pois. Suomenlahden rannikolla sijaitsevista Svartholman ja Viaporin linnoituksista tuli pitää kiinni kynsin ja hampain, jotta Ruotsista saapuvien joukkojen maihinnousu onnistuisi.
Venäläiset hyökkäsivät itärajan yli helmikuussa 1808. Suomen puolustaminen ei sujunut alkuunkaan etukäteen laaditun suunnitelman mukaisesti. Sotilaat perääntyivät nopeaa tahtia aina Oulun seudulle saakka. Svartholma antautui 18. maaliskuuta ja kolme päivää myöhemmin aloitettiin neuvottelut Viaporin kohtalosta.
 |
| Albert Edelfeltin maalaus "Porilaisten marssi" |
Neuvottelujen alussa Viaporin komendantti Cronstedt kieltäytyi ehdottomasti luovuttamasta linnoitusta Helsinkiä miehittäneille venäläisille. Hän lupasi kuitenkin olla pommittamatta kaupunkia ja venäläiset puolestaan suostuivat siihen, että Viaporin upseerien mantereella asuvat omaiset saisivat vierailla linnoituksessa vapaasti.
Cronstedtin näkemys antautumisesta muuttui kuitenkin pian. Suomi oli venäläisten miehittämä, Svartholma oli antautunut ja Ruotsin pääjoukot oli sidottu sotaan Tanskaa vastaan. Saataisiinko Ruotsista koskaan riittävää määrää apujoukkoja? Venäläisten levittämä sotapropanda toimi. He liioittelivat Helsingissä olevien venäläisjoukkojen vahvuutta.
Cronstedt solmi venäläisten kanssa aselevon huhtikuun alussa. Sopimuksen mukaan Viapori antautuisi venäläisille, ellei Ruotsista saapuisi apujoukkoja toukokuun 3. päivään mennessä. Sopimus oli ruotsalaisille epäedullinen, sillä kulunut talvi oli ollut hyvin ankara. Oli hyvin epätodennäköistä, että Suomenlahti olisi jäistä vapaa toukokuun alkuun mennessä.
 |
| C. O. Cronstedt tuntemattoman piirtämänä. |
Viapori antautui 3. toukokuuta. Apua Ruotsista ei tullut. Linnoitus varastoineen ja aseineen luovutettiin venäläisille. Myös linnoituksen suojissa ollut laivasto siirtyi venäläisten haltuun.
Oliko Cronstedt venäläismielinen? Ajatteliko hän, että Ruotsin hallitsija Kustaa IV Aadolf oli liian heikko ja että Suomella olisi paremmat olot Venäjän yhteydessä? Toisaalta Cronstedtia pidettiin edellisen Ruotsin ja Venäjän välisen sodan sankarina. Hänen oli onnistunut kääntää Ruotsille tappiollinen sodankulku voittoisaksi Ruotsinsalmen meritaistelussa.
Halusiko Cronstedt pelastaa linnoituksessa olleet 7 000 siviiliä ja sotilasta? Mantereelta kantautuneen tiedon mukaan venäläinen miehittäjä oli kohdellut hyvin Helsingin 4 000 asukasta. Aseleposopimuksessa oli sovittu, että Viaporissa olevat suomalaiset sotilaat saisivat palata mahdollisen antautumisen jälkeen koteihinsa.
Saiko Cronstedt linnoituksen luovuttamisesta henkilökohtaista hyötyä? Aikalaisten parissa kiersi huhu, että venäläiset olisivat maksaneet hänelle korvaukseksi suuren summan rahaa. Mikään ei kuitenkaan jälkikäteen viitannut siihen. Cronstedt vietti loppuelämänsä vaatimattomissa oloissa maaseutukartanossaan. Venäläiset maksoivat hänelle eläkettä, mikä oli yleinen tapa tuona aikana. Cronstedt kuoli vuonna 1820 elettyään pitkään hiljaisuudessa ja välteltyään julkisuutta.
